Tallihiirten ydinperhe koostuu tällä hetkellä kahdesta russelityttösestä, Gabbista ja Mytystä, avomiehestäni Pekasta sekä kasvattajan ominaisuudessa minusta, Millasta.
Pekka on ammattinyrkkeilijä sekä Personal Trainer. Pekka on koirien virallinen reuhukaveri joka myös ajoittain innostuu harjoittelemaan Gabbin kanssa seisomista, seuraamista tms.
Minä olen koulutettu hieroja ja toimin yksityisyrittäjänä. Olen aiemmalta koulutukseltani myös pieneläinhoitaja.
Omistan myös maailman hienoimman hevosen- ainakin omasta mielestäni! Kotimäen Rasputin "Robi" asustelee Pelto-Ollilan tilalla Asikkalassa ja toimii siellä nuorten kilpurina ja estekaahurina.
Meillä Tallihiirillä koirat elävät perheenä, jossa laumanväliset suhteet ovat lämpimät. Koirat asuvat yhdessä perheenä meidän kanssamme, eivät kennelkoirina.
Perheemme toimii yhteistyössä keskenään eikä meillä ole laumanjohtajaa, pomoa. Perheessämme ei siis ole hierarkiaa, vaan kaikki ovat tasavertaisia keskenään ja kaikilla on omat osaamis- ja vastuualueet.
Tavoitteeni on luoda koirille mahdollisimman hyvät elinolot, tyydyttää niiden luontaiset lajityypilliset tarpeet ja aina vain edistää koirieni hyvinvointia, niin psyykkistä kuin fyysistäkin. Pyrkimykseni on virikkeistää koirien elämää taaten niille mahdollisimman laajalti eri tarpeiden tyydyttymisen kaikilta osin. Minulle ei riitä että koirat vaikuttavat terveiltä ja hyvinvoivilta, aina voi pyrkiä parempaan, vielä tasapainoisempaan elämään.
Puruluita ja muuta pureskeltavaa löytyy nurkistamme aina vinot pinot vapaasti koirien saatavilla. Ruokailussa ei noudateta päivästä toiseen samaa kaavaa, vaan jonakin päivänä ruokaa löytyy limupullosta, joskus kongin sisään kätkettynä. Pyrin järjestämään niin että koirat joutuvat tekemään töitä ruoan eteen.
Nukkuma- ja lepotarpeita pyrin virikkeistämään mm. tarjoamalla mahdollisimman monipuolisesti erilaisia nukkumapaikkoja, korkealla sijaitsevia, peitossa olevia, lähellä ovea, rauhallisessa paikassa jne jne jne. Myös petimateriaaleja olen pyrkinyt järjestämään vaihtelevasti laidasta laitaan. Yksi tykkää nukkua paljaalla lattialla kun taas toinen haluaa pedata ja kaivautua syvälle vällyihin.
Pyrin myös järjestämään koirilleni uusia tilanteita, uusia hajuja ja elämyksia, tutkittavaa ja mietittävää.
Kun talossa on pentuja, osallistuvat muut koirat yhdessä perheenä pentujen hoitoon. Näin emokoira saa hoito-apua ja muut koirat pääsevät tyydyttämään hoivaamistarpeitaan. Mikäli joukosta löytyy myös narttu jolla on valeraskaus, myös imetysapua löytyy. Nuoret nartut pääsevät harjoittelemaan pentujen hoitoa, aivan kuin esimerkiksi susilaumassa luonnossa.
Myöskään pentuja ei koskaan eristetä muusta laumasta, vaan ne saavat aloittaa elämänsä rakkaina perheenjäseninä, tätien sekä tottakai emonsa ympäröiminä. Pentuja en myöskään vieroita enkä siten myöskään luovuta uusiin koteihin ennen kuin emo itse ne vieroittaa.
Kotonamme vallitsee positiivinen ja kannustava ilmapiiri. Myös koulutustilanteissa vaalin positiivisuutta ja koulutustapani ovat pehmeän kannustavia, koiralähtöisiä ja koirille myönteisiä. Allekirjoitan 100% väitteen; "kun taito loppuu, voima alkaa". Pyrin koulutuksessa ohjaamaan koiria oikeisiin suorituksiin palkkioiden avulla, en rangastusten.
En käytä kuristavia kaulapantoja enkä hyväksy niiden käyttöä. Ne ovat paitsi eettisesti arveluttavia, myös hengenvaarallisia esim. koiran kaularangalle ja henkitorvelle.
Kasvattajana pyrin itse kouluttautumaan ja pysymään ajan tasalla koirien käyttäytymiseen, koulutukseen ja kaikkinaiseen hyvinvointiin liittyvissä asioissa.
Olen ammattitutkinnon suorittanut pieneläinhoitajia. Olen käynyt KivaTeam ry:n Tunne Koirasi kurssin ja olen Kiva Team kouluttaja sekä koirahieroja ja lisäksi suorittanut KivaTeam ry:n Hyvinvointikurssin. Lisäksi on jatkuvasti erilaisia luentoja joilla käyn, kuulen niin kotimaisia kuin ulkomaisia luennoitsijoita. Välillä tieto lisää tuskaa, mutta ilman tietoa...
Pentuaika on koiran elämässä ratkaisevaa aikaa. Kasvaako pennusta itsevarma, peloton koira vai epävarma pelkopurija, riippuu pitkälti koiran pentuaikana koetuista kokemuksista. Kasvattajan vastuuta ei näinollen voi riittävästi painottaa!
Tiineysaika, synnytys ja pentujen kehityksen seuraaminen ovat jännittävää aikaa, josta pyrimme ottamaan kaiken irti. Tiineyden edetessä ja pentujen synnyttyä sekä niiden kasvaessa narttukoira hehkuu äitiyttä-äitiyden onnea!
Meillä pennuille varataan pentuaitaus koppeineen keskeiseltä paikalta kodistamme. Pentukoppina meillä toimii katettu umpihäkki, joka antaa synnyttävälle emolle ja vastasyntyneille pennuille tarvitsemansa rauhan. Kaksi ensimmäistä viikkoa pennut viettävätkin kopassa eikä perheen muut nartut tällöin pentujen luona käy kuin korkeintaan "tarkistamassa tilanteen". Nämä kaksi ensimmäistä viikkoa rauhoitan muutenkin, enkä salli esim. ulkopuolisten vierailuja kotiimme. Tämä kaikki, jotta turvaisimme pentujen tasapainoisen kehityksen niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
Kolmatta viikkoa elettäessä pennut jo hieman kävelevät ja leikkivät. Niille annetaan erilaisia esim. riistan hajuja nuuskittaviksi ja ääniä kuultaviksi.
Lähestyessään neljättä viikkoaan pääsevät ne myös ulos pihalle jaloittelemaan lyhyitä hetkiä. Tässä vaiheessa myös tarjoan pennuille kiinteätä ruokaa maisteltavaksi.
Perheen muut koirat alkavat opettaa pentuja toden teolla koirien tavoille leikkimällä erilaisia metsästysleikkejä. Pennut oppivat nopeasti lukemaan muiden koirien signaaleja ja kunnioittamaan toisten koirien omaisuutta. Pikkuhiljaa pentuja aletaan totuttaa kaulapantoihin sekä taluttimessa ulkoiluun. Pennut saavat tutustua mm. pieniin riistaeläimiin, verijälkeen, lapsiin, vieraisiin koiriin sekä mahdollisuuksien mukaan muihin lemmikkieläimiin ja hevosiin. Myös autoajelut sekä muut "oudot" tilanteet pyrin opettamaan pennuille.
Pentuja en pakko-vieroita, vaan emo itse päättää milloin imetys loppuu. Tämän jälkeen pennut saavat vielä asustaa sisarustensa kanssa kunnes luovutan pennut uusiin koteihin noin 10 viikon iässä.
+358 40 725 8795
milla(at)tallihiiren.net
EI PENTUJA SUUNNITTEILLA!!!